Kansalaisaloitteen viestintä: mitä opin kampanjasta, joka keräsi 26 130 kannatusta?

Osallistuin vuonna 2024 yhtenä vastuuhenkilönä kansalaisaloitteeseen, jossa ehdotettiin vaihdevuosien osaamiskeskusten perustamista julkisen terveydenhuollon palveluna. Aloite keräsi 26 130 kannatusta. Tässä kirjoituksessa kokoan, mitä opin kansalaisaloitteen viestinnästä, kampanjoinnista ja yhteiskunnallisen keskustelun avaamisesta.

Vuosi 2024 alkoi mahdollisuudella osallistua vastuuhenkilönä uuden kansalaisaloitteen käynnistämiseen. Kyseessä oli kansalaisaloite vaihdevuosien osaamiskeskusten perustamisesta julkisen terveydenhuollon palveluna. Tavoite oli selkeä. Halusimme, että vaihdevuosioireiden tunnistamista ja hoitoa vahvistetaan julkisessa terveydenhuollossa. Ehdotimme, että Suomeen perustetaan vaihdevuosien osaamiskeskuksia kaikille hyvinvointialueille ja HUS-alueelle.
Aloite keräsi lopulta 26 130 kannatusta. Se ei riittänyt eduskuntakäsittelyyn vaadittavaan 50 000 kannatukseen. Mutta se oli silti merkittävä määrä ihmisiä. Yli 26 000 ihmistä pysähtyi aiheen äärelle, tunnisti tarpeen ja antoi nimensä aloitteen tueksi. Se ei ole vähän, vaan se on vahva viesti.

Miksi aihe oli tärkeä?

Vaihdevuosioireiden hoitaminen on Suomessa epätasa-arvoista. Kaikilla ei ole mahdollisuutta hakeutua yksityiselle erikoislääkärille. Moni jää oireidensa kanssa yksin, vaikka kyse on elämänvaiheesta, joka koskettaa suurta osaa väestöstä joko suoraan tai läheisen, työyhteisön tai perheen kautta. Vaihdevuodet eivät ole marginaalinen terveysaihe. Ne liittyvät uneen, jaksamiseen, työkykyyn, mielialaan, kipuihin, hormonitoimintaan, arkeen ja elämänlaatuun. Minulla oli aiheeseen myös henkilökohtainen syy. Olin itse joutunut etsimään apua alkaviin vaihdevuosioireisiini, eikä sopivaa hoitoa ollut helppo löytää. Vaihdevuosiasioista tulee saada tietoa ajoissa, ettei joudu kärsimään vuosikausia epämääräisistä oireista ja kivuista. Juuri sen takia halusin olla mukana. Tarvitsemme lisää vaihdevuosiosaamista, koulutusta, tutkimusta ja ennen kaikkea asiallista kansalaiskeskustelua.

Miten aloite syntyi?

Gynekologi Maija Kajan oli puhunut vaihdevuosiosaamisen vahvistamisen tarpeesta jo pitkään. Tammikuussa 2024 hän otti yhteyttä toimittaja Salla Paajaseen. Salla otti vuorostaan yhteyttä minuun, ja päätimme lähteä liikkeelle. Mukaan vastuuhenkilöiksi tulivat myös Turun yliopiston synnytys- ja naistentautiopin professori Päivi Polo, toimittaja Kyösti Pärssinen sekä Ylen Hormonit!-draamakomedian käsikirjoittaja-ohjaaja Johanna Vuoksenmaa.

Salla ja minä muodostimme käytännössä viestintäkaksikon, joka vei kampanjaa arjessa eteenpäin. Kansalaisaloitteen tekeminen oli konkreettinen muistutus siitä, miten paljon vapaaehtoista työtä yhteiskunnallinen vaikuttaminen vaatii. Meillä ei ollut kampanjabudjettia, ei mainostoimistoa, ei ostettua näkyvyyttä, eikä valmista organisaatiota, joka olisi jakanut viestiä keskitetysti tuhansille ihmisille. Meillä oli tärkeä asia, joukko ihmisiä ja halu tehdä jotakin.

Kansalaisaloite tarvitsee viestintää

Kansalaisaloite ei elä pelkällä julkaisemisella, vaan tarvitaan viestintää joka päivä. Tämä on asia, joka helposti unohtuu. Julkaiseminen on vasta alku. Sen jälkeen alkaa varsinainen työ: ihmisten tavoittaminen, aiheen sanoittaminen, linkin jakaminen, median kontaktointi, keskustelun ylläpitäminen ja uudelleen muistuttaminen. Käytimme viestinnässä omia kanaviamme: Facebookia, Instagramia, LinkedIniä, X:ää ja BlueSkyta. Lisäksi viesti kulki yksityisviesteissä, Messengerissä, WhatsAppissa, sähköposteissa ja keskusteluissa. Sisäiseen viestintään käytimme WhatsApp-ryhmää. Se oli nopea, arkinen ja tehokas tapa jakaa tietoa, sopia seuraavista askelista ja pitää viestintää liikkeessä.

Kampanja tarvitsee mediahuomiota

Kampanja sai matkan varrella laajaa mediahuomiota. Aloitteesta kirjoitettiin yli 20 lehtijutussa, muun muassa Ylellä, Helsingin Sanomissa, Iltalehdessä, MTV Uutisissa, Aamulehdessä, Eevassa, Annassa, Kauppalehdessä, Tamperelaisessa, Tulvassa, Hymyssä, Lääkäriliiton Lääkärilehdessä ja Suomen Gynekologiyhdistyksen Syklissä. Lisäksi esiinnyimme televisiossa useaan kertaan: Ylellä Yle 8 minuuttia -ohjelmassa sekä suorissa lähetyksissä Ylen Aamussa ja Yle Akuutissa, sekä MTV:llä SuomiAreena-tapahtuman Terve!Areena-keskustelussa teemasta Vaihdevuodet ja työelämä. Järjestimme myös yleisöluentoja Tampereella ja Helsingissä. Mediahuomio toi näkyvyyttä ja uskottavuutta, mutta kampanjan selkäranka rakentui silti ihmisten omissa verkostoissa.

Mitä opin?

Ensimmäinen oppi: aiheen pitää olla ymmärrettävä heti.

Ihmisellä on vain pieni hetki aikaa päättää, pysähtyykö hän lukemaan, avaako linkin ja allekirjoittaako. Jos viesti on liian pitkä, liian mutkikas tai liian abstrakti, se ei liiku.

Toinen oppi: ihmiset jakavat viestiä, kun he tunnistavat sen omakseen.

Vaihdevuodet ovat monelle henkilökohtainen aihe. Osa kertoi omista kokemuksistaan avoimesti, osa jakoi aloitteen hiljaa eteenpäin ja osa lähetti sen ystävälle, puolisolle, työkaverille tai sukulaiselle.

Kolmas oppi: viestintä ei ole vain tiedottamista, vaan osallistumisen mahdollistamista.

Kun ihmiselle annetaan valmis teksti, kuva, linkki tai lyhyt perustelu, hänen on helpompi jakaa asiaa eteenpäin. Kansalaisaloitteen viestinnässä jokainen jakaja on tärkeä. Jokainen voi olla se ihminen, jonka kautta aloite tavoittaa uuden yleisön.

Neljäs oppi: mediahuomio auttaa, mutta se ei yksin riitä.

Media voi tuoda näkyvyyttä, uskottavuutta ja uusia yleisöjä. Silti kampanjan täytyy elää myös ihmisten omissa verkostoissa. Kansalaisaloite on parhaimmillaan silloin, kun se ei jää vain uutiseksi, vaan muuttuu keskusteluksi.

Viides oppi: yhteistyö järjestöjen kanssa vahvistaa sanomaa.

Kampanjan loppusuoralla saimme tueksemme Suomen Kätilöliitto ry:n, joka nosti aiheen esiin omilla kanavillaan ja kirjoitti siitä blogiinsa. Tällainen tuki on arvokas: se tuo uskottavuutta, tavoittaa uusia yleisöjä ja kertoo, että aihe on tunnistettu myös ammattilaisten keskuudessa. Järjestöjen ja ammattiyhteisöjen mukaan saaminen kannattaa, ja sen eteen kannattaa tehdä töitä hyvissä ajoin.

Kuudes oppi: kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.

Kampanjointi koki matkan varrella myös takaiskuja. Oikeusministeriön kansalaisaloitepalvelun sivut hidastelivat ja kaatuivat keväällä useaan kertaan. Tunnistautumisessa pankkitunnuksilla oli ongelmia. Somessa vastaan tuli yllättävä este: Meta alkoi poistaa Facebookista kansalaisaloitteeseemme liittyviä päivityksiä roskasisältönä, etenkin jos julkaisussa oli mukana aloitteen linkki, sekä meitä uhattiin sometiliemme poistamisella. Vaihdevuosiin ja terveyteen sekä hyvinvointiin liittyviin Facebookin keskusteluryhmiin jaettuja linkkejämme poistettiin ryhmien ylläpitäjien toimesta, meitä poistettiin ja estettiin näistä ryhmistä. Ilmiö ei ollut satunnainen: Center for Intimacy Justicen raportti osoitti, että kyse oli laajasta, systemaattisesta naisten terveyteen liittyvän sisällön rajoittamisesta sosiaalisen median alustoilla. Nämä olivat asioita, joihin emme voineet varautua, emmekä vaikuttaa. Ne söivät aikaa, energiaa ja varmasti myös kannatuksia. EDIT 25.5.2026: En yritä tässä syyllistää Facebook-ryhmien ylläpitäjiä, vaan Metaa, jonka sääntöjen ja mielivaltaisuuden alla ryhmät ja ylläpitäjätkin joutuvat toimimaan.

Seitsemäs oppi: yllättävät vetoapurit voivat muuttaa tilanteen hetkessä.

Toimittaja Maria Veitolan Instagram-julkaisut synnyttivät tuhansien allekirjoitusten piikit kansalaisaloitepalvelun sivustolla. Yksi ihminen, yksi julkaisu, oikeaan aikaan, voi tehdä enemmän kuin viikkojen taustatyö. Tätä ei voi suunnitella, mutta sen voi mahdollistaa pitämällä aiheen elossa ja tekemällä allekirjoittamisen helpoksi.

26 130 kannatusta on myös tulos

Tavoitteena oli 50 000 kannattajaa. Sitä emme saavuttaneet. Silti 26 130 kannatusta kertoo, että aihe kosketti. Se kertoo, että vaihdevuosien hoito ja osaaminen julkisessa terveydenhuollossa eivät ole vain pienen joukon huoli. Se kertoo myös siitä, että aihe, josta on pitkään vaiettu tai puhuttu vähätellen, on nousemassa näkyvämmäksi osaksi yhteiskunnallista keskustelua.

Kansalaisaloitteen viesti ehti myös poliittiselle agendalle. Eduskunnassa tehtiin kirjallinen kysymys. Salla Paajanen kävi juttelemassa kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikosen kanssa. Maija Kajan oli eduskunnan naisverkoston vieraana. Aihe nousi esille myös Suomi-Areenassa, jossa vaihdevuosista keskusteltiin sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtajan kanssa. Aloite ei edennyt lainvalmisteluun, mutta se avasi oven. Ja se muistutti päättäjiä siitä, mitä hallitusohjelman kirjaus vaihdevuosioireiden hoidosta työterveyshuollossa tarkoittaa käytännössä: kaikilla ei ole työterveyshuoltoa.

Joskus vaikuttaminen ei etene suoraviivaisesti. Kaikki tärkeä ei muutu heti laiksi, päätökseksi tai rakenteeksi. Joskus ensin pitää saada ihmiset puhumaan.

Hyvän kansalaisaloitteen viestinnän ydin

Kokemukseni perusteella kansalaisaloitteen viestinnässä tarvitaan ainakin näitä:

Selkeä tavoite.

Ihmisen pitää ymmärtää nopeasti, mitä ehdotetaan ja miksi.

Ymmärrettävä kieli.

Vaikka aihe olisi asiantuntijavetoinen, viestin pitää aueta tavalliselle ihmiselle.

Toistoa.

Yksi julkaisu ei riitä. Sama asia pitää sanoa eri tavoilla, eri kanavissa ja eri yleisöille. Monta kertaa.

Ihmisten omia kokemuksia.

Tarinallisuus ja kokemukset tekevät aiheesta näkyvän, tunnistettavan ja merkityksellisen.

Yhteistyötä.

Kansalaisaloite ei etene yksin. Se tarvitsee vastuuhenkilöitä, jakajia, keskustelijoita, asiantuntijoita, järjestöjä, median edustajia ja tavallisia kansalaisia.

Eettisyyttä.

Terveysaiheissa viestinnän pitää olla erityisen huolellista. Ei pelottelua, ei liioittelua, eikä ihmisten kokemusten vähättelyä.

Sitkeyttä.

Kampanjointi on pitkä matka. Välillä tulee piikkejä, välillä hiljaisempia päiviä. Molemmat kuuluvat asiaan.

Mitä tästä jäi käteen?

Minulle kansalaisaloite oli konkreettinen muistutus siitä, että viestintä on yhteiskunnallisen vaikuttamisen ydintä. Hyväkään asia ei etene, jos sitä ei osata sanoittaa. Asiantuntijuus ei yksin riitä, jos ihmiset eivät ymmärrä, miksi asia koskee heitä. Ja toisaalta: kun asia sanoitetaan ymmärrettävästi, ihmiset voivat lähteä mukaan, jakaa, keskustella ja vaikuttaa. Kansalaisaloite ei tällä kertaa edennyt eduskuntaan. Mutta keskustelu jatkuu. Maija Kajan on valmis käynnistämään uuden aloitteen, kun voimia on taas kerätty.

Ja ehkä juuri se on yksi vaikuttamisen tärkeimmistä tehtävistä: avata ovi aiheelle, josta on puhuttu liian vähän.

Jatketaan keskustelua ja vaikuttamista!

- Pauliina